Päätoimittajien yhdistyksen lokakuun alussa (1-6.10.24) järjestetty vaalimatka Washingtoniin seuraamaan Yhdysvaltain vaaleja oli kovan tehtävän edessä. Tarkoituksena oli selvittää, ei enempää tai vähempää, kuin kuka voittaa muutaman viikon päästä Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Asian selvittäminen alkoi heti syvästä päästä, sillä ensimmäisenä näkemyksiään esittelivät kovan luokan konservatiivit. Konservatiivien suunnitelma Yhdysvalloille sisältää tällä kertaa uuden maailmanjärjestyksen eli Project 2025. Puhujiksi saapuivat Spencer Chretien, John Gibbs, Robert Peters sekä Andrew Harding, jotka avasivat konservatiivien ajattelua muun muassa Yhdysvaltain ulkopolitiikan, Naton ja Kiinan suhteen.
Vaaliasetelmista, vaa’ankielistä ja ratkaisevista tekijöistä jatkoi poliittinen konsultti Mark Pfeifle. Pfeifle oli kiinnostava kuultava ihan jo pelkästään taustansa vuoksi. Presidentti George W. Bushin top national security advisorina eli maan korkeana turvallisuusasiantuntijana työskennellyt analyytikko tuntee sekä demokraatit että republikaanit. Kriisien marinoimalta herralta riitti muisteloita vielä oman puheenvuoronsa jälkeen lounaallakin.
Lounaan jälkeen suomalaisryhmä pääsi kurkistelemaan Valkoisen talon maisemia hiukan odotettua kauempaa, sillä alueen ympärille oli juuri rakennettu ylimääräiset aidat. Paikalliset kertoivat lisäturvallisuuden tarpeen liittyvän lähestyviin vaaleihin. Valkoiselta talolta siirryttiin Capitol Hillille, missä ohjattu kiertokävely kongressissa kruunasi siihenastisen päivän.
Donald Trumpin ja Kamala Harrisin tilanteen ruotiminen jatkui kuitenkin illallisella, missä illallispuhujiksi saapuivat Potomac International Partnersin hallituksen puheenjohtaja Phillip Bond ja toimitusjohtaja Mark Cowan. Seitsemän-kahdeksankymppiset ikilobbarit varmistivat mielikuvan, että Amerikassa ei totisesti heittäydytä eläkkeelle, kun sielu palaa politiikalle. Illan mehukkaimmaksi kommentiksi jäi mieliin Bondin lausahdus kuinka suurta tuskaa politiikassa voi lobbari kokea: ”Vain joka hetki hereillä ollessaan.”
Toinen päivä saatiin reippaasti vauhtiin Suomen suurlähetystöllä, missä Päätoimittajayhdistyksen ryhmän vastaanottivat lähetystön kakkonen Marjut Akola ja puolustusasiamies Juha Helle. He kertoivat, ettei Washingtonissakaan pärjättäisi ilman suomalaisia: Potomac-joesta puhdistetaan juomavesi Kemiran kemikaaleilla ja vessapaperi valmistetaan Valmetin koneilla. Lähetystön alustuksissa keskusteltiin sekä taloudellisesta että puolustuksellisesta yhteistyöstä.
Lähetystölle saapui suomalaisvieraita tapaamaan myös Finlandia Foundationin vetäjä Tomas Flanagan, joka yllätti vieraat kauniilla suomen kielellään. Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten historia on vahvoissa käsissä. Suomalaiset juuret kiinnostavat. Maassa on yllättävän paljon suomalaisilla juurilla varustettuja perheitä. Kiehtova tieto oli, että suomen kieltä halutaan suomalaistaustaisissa perheissä opiskella ja ylläpitää yllättävän aktiivisesti.
Matkalla tutustuttiin myös median tilanteeseen ja vierailtiin The National Press Klubilla. Klubin entinen puheenjohtaja Donna Leinwand Leger esitteli suomalaisille Klubin kiehtovaa historiaa ja vastaili laajasti delegaation moninaisiin kysymyksiin. Illallispuhujaksi saapunut apulaisprofessori John Callaghan New England Collegesta johdatti kuulijat alan tarkempaan tilanteeseen.
Seuraavan aamun Media & politiikka -paneelikeskustelussa kuultiin taloustoimittaja Mark Schoefferia, entistä Washingtonin kirjeenvaihtaja Chuck Raaschia sekä kampanjamanagerina toiminutta Billy Moorea. Kaikki kolme olivat yhtä mieltä siitä, että vaalien lopputulosta on mahdotonta ennustaa.
Median tilanteen maassa tiivisti kahdeksalla Emmy-palkinnolla palkittu uutistuottaja Jonathan Ebinger: ”Maa on siirtynyt keskeltä oikealle, mutta media on edelleen keskellä.” Ebinger kritisoi mediabisneksen keskittymistä ja oli huolissaan paikallismedian kuolinkouristuksista. ”Samat jutut julkaistaan eri puolilla maata.” Hän totesi myös karun tosiasian journalistien työstä: ”Pitkän jutun kirjoittajille on yhä vähemmän töitä. Lyhyen ja nopean jutun kirjoittajille on töitä.”
Mediapäivän täydensi vierailu Bloombergin politiikkaosastolla, jossa keskusteltiin uutishuonetta johtavan Angela Greiling Keanen kanssa. Hänkin National Press Clubin entisiä puheenjohtajia.
Matkan tarkoitus eli vaalivoittajan ennustaminen osoittautui lopulta vaikeaksi. Yhteinen tulkinta oli kaiken saadun tiedon perusteella, että kaikki on vielä mahdollista. Jatkamme seurantaa kotimaasta käsin.
Teksti: Stina Haaso
Kuvat: Carlos Sunila, Antti Marttinen, Matti Kalliokoski
Tässä näkökulmia matkalta:
/https://www.kdlehti.fi/2024/10/10/washington-dc-nelja-viikkoa-ennen-vaaleja/
https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000010753696.html